Nousin sängystä vasta klo 11 aikaan. Oi miten ihanaa onkaan loikoilla ja "jatkaa" vaan uniaan. Nuo aamu-unet olivat hieman levottomia. Sellaisia, jotka tulevat ehkä pienessä stressitilanteessa ja pään pitää niitä sitten sulatella: kävelen katua, jossa on kauheasti esteitä ja tietöitä. Jalkani eivät vie minua eteenpäin vaan joudun ajattelemaan joka askeleen, jotta pääsen edes pikkuisen eteenpäin. Mulla on ollutkin vähän stressiä. Tämä loma tuli hyvään saumaan.

Juttelimme tässä eräänä päivänä Donnan kanssa siitä, onko Antonio Banderas komea. Meillä on joskus näitä tositärkeitä puheenaiheita. Itse en ole pitänyt Banderasia mitenkään erityisen komeana. En ole ollut siis kovin viehättynyt häneen, vaikka onhan hän tietenkin hiton komea. Jos tulisi kadulla vastaan niin kyllä minun polveni notkahtaisivat. Aivan varmasti. Niin. Nyt olen joutunut perumaan jyrkkää mielipidettäni, sillä Banderas maistuu sokerilta! Kyllä. Ainakin unessani. Eihän sokerilta maistuvaa miestä voi unohtaa!

Tähän piti laittaa Banderasista imelä kuva, mutta kuvien lataus on niin hidasta että en jaksa odotella koko päivää...kuvitelkaa tähän Banderas.

Täällä maalla on muuten mukavaa, mutta yksi asia on ihan pers....nimittäin täällä on vain ulkohuussi. Onneksi ei ole tämän enempää pakkasta. Itseasiassa nyt on nollassa. Shit. Eilinen lumi puissa, on sulanut. Olisin halunnut valokuvata lunta puissa -maiseman. Shit.

Tähän loppuun vielä yksi ruma vitsi. Varoitus: Älä lue tätä jos olet feministi tai muuten vain herkkä:

Erään miehen ammattina oli arvioida turkiksia käsikopelolla. Hän hiveli monia turkiksia joka päivä ja antoi niistä hintansa pelkästään silittämällä tuota eläimen karvaa. Joka päivä, vuodesta toiseen, hän käsitteli monia turkiksia kuten kettua, minkkiä, sutta, naalia...ja mitä niitä nyt onkaan. Hänelle oli siis kehittynyt hyvin herkkä tunto hyppysiin.

Eräänä yönä mies heilautti kätensä unissaan vaimon haarovälin kohdalle. "Vanha rotta, viisi euroa", murahti mies.