Katselin eilen havahduttavaa dokumenttia kirjailija Outi Nyytäjästä. Olen pitänyt häntä aina vähän tärähtäneenä, positiivisella tavalla. Nytkin hänen juttunsa suorastaan naulitsivat minut paikoilleen ja kuuntelin korvat hörössä ja nauroin ääneen.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Outin tapa dramatisoida elämää on häkellyttävän ovelaa. Hän pistää muut kärsimään katalasti. Hän on nimittäin varastoinut huomattavan määrän lauseita valmiiksi käyttöönsä, joita sitten heittelee sopivissa tilanteissa - esimerkiksi riidellessä. Hänellä on kuulemma melkoisen suuri määrä repliikkejä takataskussa. Arvatenkin toinen osapuoli on jo etukäteen tuomittu surkeaan tappioon tuollaisen ylivoiman edessä! Haha miten herkullista ja niin äärettömän epäreilua. Tuota keinoa pitääkin ruveta käyttämään hyväkseen, ettei mene ihan sanattomaksi yllättävissäkään tilanteissa. Mulle tulee yleensä vasta ihan liian myöhään mieleen mitä olisi PITÄNYT sanoa, kun joku on yllättänyt epämiellyttävällä tavalla. Sitten (paljon myöhemmin) itsekseni mutisen ne nerokkaat lauseet, tyhjille seinille ja ihmettelen, miksen aikaisemmin keksinyt pelastavia sanoja. Olisin saanut tyrmäävän voiton viiltävillä sanoillani; viuhvauh

Outi Nyytäjällä on siis sanat takataskussa. Häntä on ilo kuunnella, vaikka luulisi että noinkin ehdoton ihminen voisi olla jopa pelottava. Outi ei ole kuitenkaan pelottava. Olisi kiva tuntea joku Outin kaltainen ihminen, joka puhuisi pyörryksiin.

Tärähdyttäisi hellästi.

Ohjelma on nähtävissä vielä n. viikon täällä. Suosittelen.