Eilen eksyin Espalle, mutta se oli iloinen eksyminen vailla epätoivoa.

Lavalla esiintyi Paula Koivuniemi 60v. ja minähän jäin tietysti kuuntelemaan. Paula on laulanut niin kauan kun olen elänyt. Sinä vuonna kun synnyin, Paula astui elämänsä estraadille ja aloitti laulajan uransa. Aika huikeaa. Olen alkanut pitää hänestä enemmän ja enemmän enkä vähiten siksi, että hänellä on sitä Oikeaa Asennetta. Paula rakastaa työtään ja laulaa sydämestään. Ja se näkyy ja kuuluu. Bravo!

677133.jpg

No siis siellä Espan lavalla Paula lauloi suosituimpia hittejään kuten mm. Kuka pelkää Paulaa, Perhonen, Fantasiaa, Tummat silmät ruskea tukka, Luotan sydämen ääneen jne. Ihmiset olivat kerääntyneet lavan ja Kappelin väliselle hiekkatielle niin tiiviisti, että satunnaisten kävelijöiden oli vaikea päästä ihmisjoukon läpi (kumma kun yleensä yrittivät tunkea, miksi piti mennä juuri siitä??). Jossakin välissä järjestysmiehetkin tunkivat ihmislauman läpi raahaten mukanaan ilmeistä häirikköä. Mutta Paula vain lauloi.

677121.jpg

Yritin kurkkia sieltä takaa ja nähdä hänestä edes vilauksen. Näin suurimmaksi osaksi vain eri-ikäisten ihmisten takaraivoja ja niskoja. Välillä alkoi tihuuttaa kevyesti. Silloin ihmiset peljästyivät kai hiustensa kastuvan, koska vetivät sateenvarjot heti esiin. Sitten katselinkin erivärisiä sateenvarjoja.

677122.jpg

Takana seisovat kaksi herraa lauloivat tomerasti kovalla äänellä mukana. Otin pokkarini esiin ja nostin sen väkijoukon yläpuolelle ja aloin räpsiä kuvia yhdellä kädellä. Vaikka kuvat eivät ole teknisesti täydellisiä, pidän niistä. Paulan säteily ja karisma välittyy kuviin helposti. Hän on erittäin ilmeikäs ja räiskyvä. 

677124.jpg

Paulaa säesti 14-henkinen orkesteri. Bändissä oli mm. kitaristeja, trumpetisti, fonisti, rumpali, basisti ja kosketinsoittaja. Kun heidät esiteltiin, jokainen soitti pienen mutta erittäin tiukan soolon. Kuulosti hienolta.

677128.jpg

677129.jpg

677150.jpg

Viimeisenä Paula vetäisi Kun kuuntelen Tomppaa-biisin. Siitä tuli välittömästi mieleeni ikimuistettava firman pikkujouluesiintymiseni. Esitimme nimittäin Leidit lavalla -potpurin. Minä olin Paulana. Ai että meillä oli hauskaa ja se oli jymymenestys. Emme laulaneet tietenkään (onneksi) itse vaan heiluttelimme vain huulia. Olin kuitenkin valmistautunut esitykseeni katselemalla tarkasti Paulan liikkeitä ja ilmeitä. Onneksi olin, sillä esityksessä sattui pieni tekninen feelu. Juuri viimeisen soolo-osuuteni (Kun kuuntelen Tomppaa) jälkeen nauhuri jotenkin sekosi ja alkoi uudelleen soittaa samaa Tomppa-biisiä. Ja eikun takaisin lavan eteen heilumaan Paulana. Kyllä oli yleisöllä hauskaa ja he taputtivat pieniä pikkujoulumaistiasten vilkastuttamia käsiään biisin tahdissa. Esiintymiseni on ainoa laatuaan, mutta erittäin riemastuttava kokemus.

 677120.jpg

Kun Paula oli lopettanut biisin, lavalle nousi musiikkimaailman ihmisiä. Yksi heistä oli Ilkka Vainio. Ilkka ojensi Paulalle kultalevyn albumistaan Yöperhonen. 

677130.jpg

677134.jpg

Ilkka lauloi Paulalle vielä Junnu Vainion biisin omatekoisilla sanoillaan.

677138.jpg

Ja Paula kuunteli.

677127.jpg

Ja sitten lavalle nousi toinen iskelmäihastukseni: ´Klabbi´ eli Kari Tapio. Hän lauloi myös Paulalle kauniisti klabbimaisen möreästi ja he pyörähtelivät siinä lavalla muutaman tanssiaskeleenkin. Lopuksi Kari Tapio pussasi Paulaa suulle. Yleisö henkäisi. Siinä he olivat lavalla, kaksi iskelmäsuosikkiani. Ai että.

677140.jpg

677145.jpg

677144.jpg

Kun palkintoseremoniat olivat ohi alkoi yleisö huutaa: Aikuinen nainen, aikuinen nainen...ja niin kuulimme vielä Aikuisen naisen. Edessäni seisova rouva pyyhki silmiään ja lauloi mukana. Hieno hetki.

677147.jpg

677126.jpg

Olipa onni, että Paula kuunteli aikoinaan isäänsä: "Nyt likka lähäretähän keikalle."