Nyt on huomattavan suuri *tutus päällä. Vois melkein luonnehtia sitä "kaikkien *tutusten äidiksi" näin äitienpäivän kunniaksi. Tässä postauksessa joka toinen sana on oikeasti raskas kirosana; kas kun en jaksa kirjoittaa niitä tänne joka väliin. Kuvitelkaa siis joka toisen sanan väliin ttu-, kele-, tana- tai minkäloppuinen helpotussana nyt kenestäkin kuulostaa parhaimmalta! Itsellä se on tuo *ttu!

Asiaan. Olen siis taistellut koko aamupäivän koneiden ja laitteiden ja kameroiden ja muistikorttien ja mitä kaikkea laitetta nyt ihmisen ympärille onkaan kerääntynyt. Ensinnäkin. Olin niin onnellinen, kun sain duunista lainaksi hienon Canonin EOS 30D:n. Lähdin sitten perjantaina innoissani Stadiin kuvaamaan euroviisumeininkiä. Räpsin kuvia siinä ihan niin kuin aina ennenkin. Sitten menin hyvään paikkaan hyvissä ajoin odottelemaan samba-kulkuetta. Olin niin ylpeä itsestäni siinä parhaimmalla paikalla, valmiina kuvaamaan kauniita sambaajia. Puoli tuntia odottelin, mutta mitäs siitä. Olinhan parhaimmalla paikalla. Sieltä ne kaunottaret sitten viimein ketkuttelivat eteeni ja aloin kuvata. Mutta mitä ihmettä. Kahden gigan kortti oli täynnä. Yhtä-äkkiä. SE OLI TÄYNNÄ! Voi miten olisin voinut vannoa, että olen kuvannut vasta murto-osan kortista. Siinä sitten paruin ääneen onnettomuuttani ja kiukuttelin kovaa. Vieressä oleva toinen kuvaaja Canon-kameroineen kaivoi rauhallisesti taskustaan kortin ja antoi sen mulle! Että on ystävällisiä ihmisä vielä olemassa, vaikka minä käyttäydyin kuin pahainen kakara. Tuo ystävällinen ihminen luotti minuun ja lainasi korttinsa. Otin siinä sitten kuvia minkä ehdin ja vaihdoimme yhteystiedot, jotta voisin palauttaa kortin hänelle. Ja elämä hymyili jälleen.

Kunnes. Tänään sitten olin aikeissa laittaa niitä kuvia blogiini ja esitellä teille mm. kauniita sambaajia väriloistossaan. Mutta mitä pirua. Kuvat olivatkin RAW-muodossa! Enhän minä NIITÄ saa auki. Kamera on niin outo mulle vielä, että en tajunnut kuvaavani RAW-kuvia. Nyt ymmärrän miksi korttikin täyttyi niin nopeasti. Mutta olen siis tuskissani yrittänyt löytää ohjelmaa netistä, jolla voisin muokata noita saakutin RAW-kuvia. En ole löytänyt. Ja nyt sitten olen ihan täynnä kaikkia laitteita, että tekisi mieleni heittää kaikki seinään. Tietsikkakin rupesi tuittuilemaan ja plaaplaaplaaplaa. Ja kynsikin lohkesi ihan tahallaan juuresta aaaaarrggghhhhhh.

Loppupäivän keskityn ihmisiin ja eläimiin. En koske yhteenkään laitteeseen. Pieni lohtu on myöskin se, että tuo ystävällinen korttinsa lainannut ihminen oli komea herrasmies. Cool. Ei sitä joka päivä vaan komeisiin ritareihin törmää, joiden kanssa vielä yhteystietoja vaihdettaisiin ;) hehhee

Ja nyt lopetan vuodatuksen tähän. Kiroan omaa tyhmyyttäni. Häpeän typerää käytöstäni. Nolona menen hevosen luokse ja heittelen lantaa kottikärryyn...siihen mä sovin. Siinä ne pahimmat höyryt saa parhaiten purettua. *ttu.