Pidän tätä päivää nyt virallisena tylsyyspäivän seisauksena. Eilenhän oli kuulemma se vuoden tylsin päivä. Ja toden totta, simsalabimhokkuspokkus, tänään onkin tapahtunut taas vaikka mitä.

Ruokatunnilla minut melkein temmattiin mukaan siltä istumalta, mutta onneksi sain sentään syödä ruokani loppuun. Jouduin nimittäin mukaan kuvauksiin - kuvausrekvisiitaksi. Tekeillä on jonkinlainen reportaasi Hyvä työpaikka -teemasta. Nyt sitten oli tarkoitus kuvata pätkä, jossa maalauskerholaiset maalailevat taustalla ja videolla kehutaan talomme monipuolista virkistystoimintaa (hei, tehän jo tiedättekin siitä). No, sattuipa somasti, että maalauskerhon vetäjä ei saanut ketään vaki-kerholaisia kiinni ja minä (entinen harrastaja) satuin kävelemään siis vastaan. Tämä oli varmaan nyt sitten jonkinlainen kohtalon iva, että jouduin aloittamaan oikeasti taulun teon, sillä siinähän vierähti parituntinen kepeästi, kun kuvauskalusto ym. vedettiin ensin esille, repliikkejä hiottiin ja muuta sellaista touhua, ennen kuin ohjaaja oli tyytyväinen ja homma oli kasassa. Siinä ajassa ehdin maalata jo taulua hyvään alkuun, vaikka aloittaessa ei ollut aavistustakaan edes aiheesta. Joka tapauksessa maalaaminen tuntui kyllä uskomattoman hyvältä.Näinköhän se sitten on aloitettava tuo maalaaminen taas.

Tänään menen taas kuntosalille rääkättäväksi. On se muuten ihme juttu, kun näin lyhyessä ajassa tuloksia on jo selvästi näkyvissä. Keho tuntuu myös selvästi voimakkaammalta ja jäntevämmältä. Olen tosi tyytyväinen tuloksiin.

Kuva täältä