On tullut pidettyä blogaamisessa parin päivän tauko. No suoraan sanottuna pää on ollut ihan tyhjä, ontto, autio, karu, asumaton, hiljainen, liikkumaton, mäjähtänyt, hiipunut, jähmettynyt, hyytynyt, puutunut, seisahtunut...siellä ei ole tapahtunut siis mitään erikoista. Siksi on hyvä pitää luovaa taukoa. Oliko tauko sitten luova, en osaa sanoa. Tunnenko itseni yhtään luovemmaksi tai täyspäisemmäksi, en todellakaan tiedä.

Tässä kirjoitellessa ponnahti kuitenkin ajatuksen tynkä. Pääni osoittaa siis jonkinlaisia elonmerkkejä, aivoni ovat kenties virkoamassa hetkellisestä lamaannuksesta, yksinäinen rohkea ajatus yrittää tunkea tietoisuuteeni sinnikkäästi. Pinnistän ja punnerran sitä ilmoille. Ähkin ja puhkin. puuuuuuh se meni. Luikahti pakoon, livisti. Ääliöajatus!

Minne muuten ajatukset karkaavat? Sen paikan kun löytäisi. Toisaalta kadonneiden ajatusten karkausmesta voisi olla aika vaarallinen ja kummallinen. Mistä tietäisin, että saisin päähäni juuri ne järkevimmät tai hyödyllisimmät ajatuskarkulaiset. Hyökkäisivätköhän ne heti kimppuun kokonaisena ajatusarmeijana? Ne olisivat tietenkin kehittäneet nerokkaan ja pettämättömän hyökkäyssuunnitelman, ajatuksia kun ovat. Oijoi. Sieltä voisi tulla melkoisena sekopäänä takaisin.

Hei, sainko karkulaisen sittenkin kiinni? Miten olisi, jos pää on ontto, voisiko sen sisällä tapahtua eräänlainen ontto maa-tyylinen reaktio? Vanhat ajatukset huishemmettiin ja uudet virkeät asukit sisään! Tervetuloa uudisajatukset. Täällä on tilaa! Perustakaa ajatusten suurperhe ja kasvattakaa monta ajatusvesselliä. Ajatusfarmi. Hmm.

Entäpä, voisiko tällaisen tyhjäpää-olotilan tuloksena syntyä oikea huimaava kuningasajatus? Sellainen jättiläisidea, joka kasvaa kasvamistaan ajatuskammiossaan ja suorastaan räjähtää ilmoille, kuin maissijyvänen popcorniksi poksahtaen. Kiehtovaa!   

Jään odottamaan sitä superpopparia. Uteliaana.

346413.jpg
Popparin kuva löytyy täältä