Nyt kun on taas julkistettu Suomen raharikkaat ja eniten tienaajat, tulee mieleen eräs tarina, jonka kuulin tuttavaltani tässä ihan lähiaikoina. Pistää miettimään, missä ne todella suuret rahat oikein liikkuvat. 

Tarina tapahtui Helsingissä. Kirjoitan sen niin kuin se minulle kerrottiin ja minä-muodossa. Huom. minä ei ole siis minä Angela, vaan minä on ihan toinen henkilö!

Odottelin vuoroani lainapuolelle oman pankkini konttorissa. Kello oli lähellä sulkemisaikaa, mutta kukaan ei ajanut ulos, joten elin toivossa saada vielä pankkimaista palvelua. Virkailijat eivät kyllä näyttäneet reagoivan minuun millään tavalla, mutta jäin siihen kuitenkin norkoilemaan. Siinä pällistellessäni, ovesta astui sisään erikoisen näköinen joukkio. Näky oli niin uskomaton ja korni, että en meinannut uskoa silmiäni.

Porukka oli kuin suoraan gangsterileffasta. Etunenässä marssi suurin askelin selvästi jengin pomo, jonka kasvot olivat kuin tylsällä kirveellä veistetyt. Pomon vierellä harppoi mahtavan kokoinen gorilla ja perässä sipsutti kuvankaunis "Tatjana", jonka vaatteet suorastaan nuolivat täydellistä vartaloa, korkeakorkoiset saappaat ym. tyyliin sopivaa oli neitosella päällään. (A:n kommentti: tässä kohtaa miespuolinen työkaverini piti selvästi pienen ajatustauon luoden silmät hetkeksi ylös). 

Mielenkiinnolla seurasin millä asialla tämä porukka oikein oli. Se selvisikin hyvin pian. Pomolla oli nimittäin kädessään muovikassi, josta hän kahmaisi ronskisti älyttömän tukun euroja. Setelit olivat niitä, joita tavallinen ihminen ei konkreettisesti pääse ehkä koko elämänsä aikana näkemään livenä, saati sitten hypistelemään käsissään. Porukka oli siis tullut tekemään pikkutalletuksen!

Siinä vaiheessa kyllästyin venaamaan pankin olemattomatonta palvelua ja päätin tehdä lainavertailun kilpailevaan pankkiin. Sain tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä.