Kun jänis istui maassa eräässä tunnetussa laulussa muka torkkuen, se ei suinkaan torkkunut vaan korkkui. Eihän jänikset koskaan torku! Ne eivät kertakaikkiaan voi torkkua. Jos jänis torkkuisi, se joutuisi pedon suuhun tai metsästäjän saaliiksi alta aikayksikön. Jänikset olisivat kuolleet sukupuuttoon aikoja sitten jos ne harrastaisivat torkkumista, helou! Ei ei ei. Jänikset ovat syntyneet korkkumaan. Niiden elämäntehtävä on korkkua. Korkkuminen on niille luontaista. Ihmettelen, jos joku on joskus nähnyt torkkuvan jäniksen!

Menkää vaikka katsomaan jäniksiä metsään. Ne tärisevät ja puputtavat samanaikaisesti ja höristelevät korviaan ja ovat koko ajan lähtövalmiina, kuin...korkkuvat jänikset. On paljon helpompi sanoa, että jänis korkkuu, kuin että: "Katsopas Jaakko-kulta, tuolla on jänis. Voi kuinka se tärisee kauheasti ja puputtaa nenäänsä ja heiluttaa korviaan hassusti. Se on ihan säikyn näköinen". Yhdellä sanalla voi korvata kolme-neljä asiaa. Kaiken lisäksi jänis voi hypätä pois jos jää siihen jaarittelemaan ja selittelemään sen luontaista korkkumista monin sekavin sanakääntein. Sanoo vain yksinkertaisesti: "Korkkuva jänis"!

Ihminenkin voi korkkua. Ihmisen korkkuminen on vain paljon harvinaisempaa, mutta ei suinkaan tavatonta. Kun ihminen joutuu esimerkiksi epämiellyttävään tilanteeseen, ihminen aloittaa herkästi korkkumisen. Hän yrittää tavallaan päästä pois tukalasta tilanteesta. Hän liikahtelee hermostuneesti, heiluttelee silmiään rauhattomasti (sillä korviaan harva ihminen pystyy heiluttelemaan), tekee jopa pakkoliikkeitä ja yrittää tehdä lähtöä tarmokkaasti. Korkkuminen on tavallista tilanteissa, kun pitäisi tehdä jotain esim. töitä, mutta kaveri seisoo oven raossa, pälättäen kaiken maailman asioita pitkän kaavan mukaan, eikä korkkuva henkilö kehtaa keskeyttää... 

Suomen kielessä pitäisi ehdottomasti olla sana korkkua. Se helpottaisi kummasti. Tämä postauskin olisi paljon lyhyempi jos tietäisitte mitä korkkuminen tarkoittaa. Nyt sitten tiedätte :D