Kohta koittaa euroviisujen finaali. Olen jo aivan täpinöissä, sillä siellä laulaa se mainio Norjaa edustava slaavilainen nuorukainen, Alexander, Satumaisen laulunsa. Kilpailubiisi on pirteä kokonaisuus viuluineen päivineen. Norja tulee ja voittaa.

Norja

Nämäkin tulevat sijoitumaan kärkipäähän:

Viro
Bosnia & Herzegovina

sekä myöskin Venäjä, Ranska, Saksa, Islanti ja Malta ovat kovia. Miesten mieleen lienee Ukrainan notkea saapasjalkakissa rrrrrrr.

Minusta euroviisut on kiva juttu. Olemme kuin yhtä eurooppa-perhettä hetken aikaa. Ja Venäjä on järjestänyt hienot pippalot.

Спасибо.

Otin perjantain vapaaksi. Kroppani otti samantien flunssan megeen viettämään rattoisaa lomaa. Ei olis tarvinnut. Flunssassa mulle tulee myös tämä piinaava vaiva. Nyt on nenä ruvella ja henki pihisee.

Joutessani olen istunut aika lailla koneella ja katsellut telkkaria. Ei jaksa oikein muuta. Koiralenkillä tuli korva kipeäksi ja astmapiiputtelu saa kehon tärisemään. En uskaltanut juoda kuin yhden kupillisen kahvia sen vuoksi.

Löysin tuubista kivoja biisejä. Tämä seuraava video on esteettisesti kaunis katseltava. Katy Perry on muutenkin kaunis nuori nainen. Ja mikä kroppa! Mutta katsokaa tuota naisellista tyyliä ja tiheää tunnelmaa videolla. Vou.

Olen lukenut myös naistenlehtiä kannesta kanteen. Kerrankin. Yleensä ei ole aikaa eikä oiken kiinnostusta lukea niitä. Nyt kuitenkin menin pihalle istumaan kun aurinko paistoi ihanasti ja avasin Me Naiset-lehden ja löysin sieltä vinkin toisesta mahtavasta biisistä. Tässä on ihan toisenlaista tunnelmaa ja karheaa karismaa. Dylanin uusinta tuotantoa, jota hän on säveltänyt elokuvaan. Tätä biisiä kuuntelin varmaan kymmenen kertaa peräkkäin enkä meinannut saada tarpeekseni ollenkaan. Todella herkkää Dylania. Nuo kitaran vinkaisut saavat ihon kananlihalle. hrrrrrr

Niin ja olen tässä turhautuneessa mielentilassa jopa melkein tilannut täydellisen kasvojen hoito+hierontalaitteen ostosteeveestä...käääk. Se oli niin hypnoottinen myyntirallatus, että tuli fiilis: Laite on pakko saada! En tule ilman sitä toimeen! Kaunistun uskomattoman paljon jos ostan sen! Onneks en muista sitä nettiosoitetta enää. huh

Olen myös etsinyt uutta keväisempää pohjaa blogille, mutta on niin kaihoisaa luopua jäänallesta. Yritin saada laillista kuvaa Mitsuaki Iwagon jäänalleista, mutta en vielä onnistunut. Sellainen jääkarhu horsmapellossa olisi aika keväinen. Jos jollakulla on keväinen (miel. jääkarhu-aiheinen) blogipohja mulle, olisin todella kiitollinen. Voisi siinä pohjassa olla saimaan norppakin...

Kuva täältä (norppasähköä)

Nyt alkaa kuume taas nousta, mutta tärinä onneksi jo helpottaa. Kyl tää tästä...I Dont Care.

ps. tässä vielä uutta lupaavaa suomalaista musaa ja toinenkin.
pps. tänään Marine juoksee puolimaratonia: Onnea koitokseen!!!!

Viime viikonloppu oli aika värikäs ja mielenkiintoinen. Perjantaina kaaduin väsyneenä sohvalle loikoilemaan ja katsomaan Conan Barbaaria (ties monennenko kerran), mutta lauantaina lähdin liikenteeseen juostuani ensin koirien kanssa kolme lenkkiä erilaisissa maastoissa: Ladylike-lenkki pehmeillä poluilla Tinan kanssa,  Mörrimöykky-lenkki vaihtelevassa ryteikkömaastossa Jedin kanssa ja Neliönmuotoinen lenkki lähiteillä Pimun kanssa.  Nuuh ja puuh.

Sitten Suihkun kautta baanalle. Hyvin italialaisissa pizzan ja pastan tuoksuisissa tunnelmissa, Il Duetto-ravintolassa katseltiin Donnan kanssa kauniita Sasa Tkalcanin valokuvia Roomasta. Upean väriset kuvat sopivat ravintolaan kuin oliivit pitsaan. Koko ravintola oli täynnä värikkäitä italialaisia asiakkaitakin. Sattui olemaan Italian kansallispäivä tai vapautumisen päiväkö se oli. Tuli voimakas tunne, että ollaankin oikeasti Italiassa. Roomassa maistelemassa herkullista pastaa ja siemailemassa sisilialaista punaviiniä. Tämä vain puuttui.

Ravintolakeikan jälkeen käytiin hörppäämässä tuopilliset Rotterdamissa ja sieltä kiiruhdimme Tavastialle ihmettelemään Suomi-heviä (taimitäsenytonkaan...Kotiteollisuuden musiikkigenrestä en tiedä enkä uskalla edes veikata, sillä Hynynen on vastannut jollekin fanille tällä tavalla: "Edelleenkin: myö ei olla mitään metallia. Vituttaa nää pankkitoimihenkilöt, jotka eivät erota kyynärpäätä perseestä.") Kotiteollisuuden muodossa. Sain aivan viime tingassa liput keikalle. Lauantaina klo 14 tarkemmin sanottuna, kun kaksi lippua oli lunastamatta Tiketissä. Kyllä soittelinkin niiden peään! Meillä kävi siis mieletön tsäkä. Keikalla oli myös Tuomas Holopainen mukana. Ja toiveeni toteutui. Pojat soittivat lempibiisini "Satu Peikoista". Viskoin päätä Tuomaksen kanssa kilpaa ja nyt on niska vieläkin hiukan hellänä. Mahtava oli kuitenkin tunnelma Tavastia-klubilla ja luulen, että Hynynen oli myös hienoissa fiiliksissä, koska heitti paidan pois loppuhuipennuksissa ja esiintyi pelkät rintsikat päällään! Aika rohkeeta.

Että oli nyt mitä tahansa musaa niin mielettömän hyvän keikan vetivät nuo Kotiteollisuudet. Kiitos.

Ja lopuksi se ihana satu peikoista. Kaunis lyriikka ja Hynysen mörinä on jännittävä yhdistelmä.

Ja vielä aiheeseen epäsopiva, mutta pärskähtelevä lopetus tähän: Muistakaa hyvät ihmiset peittää suu kun aivastelette!

Ja minä kun luulin, että ei ole enää mitään huikeampaa kokemusta kuin Bluntin kainalo-kosketus. Elämä yllättää joskus ihan hurjana. Eilen sain kutsun saapua erääseen kuppilaan kuuntelemaan muutamaa bändiä. No Kiirastorstai Lepakkomiehessä kuulosti niin eksoottiselta, että minäpä menin sinne. Siellä olikin tungosta ja kuhinaa. Jengiä kuin pipoa. Tiivis tunnelma. Erikoista oli myös, että tuossa kapakissa sai polttaa takaosassa, missä stagekin on. Tuli ihan nostalginen olo kun tupakansavu kirveli silmissä. Poltin itsekin pari tupakkia ihan vanhojen aikojen kunniaksi.

Bändit alkoivat soittaa. Eka ja toka bändi soittivat punkkia. Ainakin siltä se kuulosti. Jalka alkoi vipattaa. Mutta kolmas bändi oli se yllätys. Lavalle tallusti nimittäin Elvis. Oikeastaan Kuollut Elvis. Kuolleeksi mieheksi, tyyppi heitti aika hyvän setin. Ja ihan issekseen. Tämmöistä kerrotaan tuosta yhden miehen hauta-bändistä.

Keikan päätyttyä Elvis käveli stagelta porukan sekaan. Mennessään mun ohi se kohotti rumpunsa ja rumutti sillä mun päätä hellästi. Oli aika outoa, että Kuollut Elvis rummutti meikäläisen päätä siinä ihan noin vaan. Noin 7-10 rummutusta sain päähäni. Heh. Semmoinen uusi kosketus tuli saatua sitten. Bluntin kainalo-kosketus tosiaan ei tunnu enää NIIN ihmeelliseltä, nyt kun on saanut koskettaa kuolleen Elviksen rumpua päällään. Onhan se nyt ihmeellistä ja ihanaa ja sopi jotenkin Kiirastorstain teemaan.

Jos pyöritte Oulussa, Porissa tai Hämeenlinnan suunnalla niin menkää nyt ihmeessä näkemään tämä metka mies.

Tämän näköinen Elvis rummutti päätäni Lepakkomiehessä

Mutta se siitä. Tänään Katson tämän minisarjan. IMDB:ssä tuo on kylläkin toisella nimellä. Siellä kerrotaan, että tämä 2-osainen sarja on inspiroiva historiallinen draama. Kuulostaa hienolta. Pakko siis katsoa.

"Pahan morsian" tänään klo 21, ykkösellä

Kuunnelkaa nyt miten kauniisti Bluntti puhuu enkkua! 

James Blunt - Ammattisotilaasta ammattimuusikoksi

Eilen kävin pelaamassa muutaman biljardimatsin. Olen ihan untuvikko siinä pelissä, mutta se on tosi viihdyttävää ja koukuttavaa. Pelaamisen jälkeen käväistiin pienellä porukalla karaoke-baarissa, jossa vetäisin kahden kamun kanssa pari biisiä. Voi apua. Ekan kerran lauloin karaokea. "Aikuinen nainen" ja "Kotiviini" raikui baarissa kun me kolme päästiin kunnolla vauhtiin. Kylläpä oli hauskaa, mutta nyt on pää kipeä.

Hynynen

Voi herranpieksut sitä Hynystä. Pakko ottaa taas äijä tapetille. Olen tässä nimittäin kuunnellut Radio Rokkia. Kotiteollisuus-Hynynen on siellä vieraana uuden Ukonhauta-albuminsa vuoksi. Jutustelemassa ja tekemässä biisitoiveita. Kertoi mm. Hynys-tyylilleen uskollisena (lue: värikkäästi) mm. Taivaankaunis-biisistä. Ei kehtaa toistaa edes tässä blogissa hra Hynysen mietteitä. Pienenä vihjeenä voin kertoa, että siinä mainittiin Holopainen, pipari ja perse. Ja verbi porata. Kauheeta. Pitäisköhän pitkästä aikaa katsoa Uutisvuoto ensi lauantaina. Ihan vaan Hynysen takia (TV1 klo 21.30). Sunnuntaina Jouni H. oli Arto Nybergin vieraana. Katso ohjelma täältä. (ohjelma näkyy vain rajoitetun ajan)

Äijä, jota miehetkin kehtaa rakastaa: "Iik ihanaa, mie rakastan siuta!! T: mies Skinnarilasta!"

Paukku 

Mutta muistaakohan kukaan enää toista värikästä tyyppiä nimeltä kauppaneuvos Johannes Paukku. Paukkuhan puhui kuin papupata ja heitti vielä päälle isolla kauhalla löylyä niin että silmiä kirveli.  Hyvät herrat oli hauska ohjelma ja Johannes Paukku oli Hauska tyyppi. Sinne samaiseen Paukun saunaan olen menossa tässä ihan lähiaikoina, armaiden Saunasiskojeni kanssa. Heitellään löylyjä ja uidaan uima-altaassa. Jutut ovat varmaan vähemmän poliittisia, mutta välillä me naisetkin heitellään aika ronskeja "löylyjä", että jopa itse Hynynenkin vapisisi...sisisisi. 

"Henkilökuntaa, tärpättiä!" (Johannes Paukku) 

Hei, minähän olen innostunut taas. Kirjoittamaan. Jostain syystä sormet hakeutuvat kuin itsestään näppäimistölle taikomaan lauseita ja virkkeitä. Ei kylläkään kovin korkealentoisia, mutta kuitenkin.

Ilouutinen. Olen sitten menossa Ms. Madonnan Sticky and Sweet -kiertueen konserttiin Jätkäsaareen.

Sain nimittäin vahvistuksen asiasta postilokerooni:

"Kiitos "Angela The Lady is The Champ" ostoksestasi meillä eventim.fi. Olemme tänään lähettäneet sinulle lipputilauksesi (tässä kohtaa varausnumero) kirjeitse. Posti toimittaa lähetyksen seuraavien päivien kuluessa postilaatikkoosi."

Liput ovat C-katsomoon kylläkin. Mutta kuitenkin. Vihdoinkin se on totta. Ihmeellistä ja Ihanaa nähdä Madonna elävänä..tai no ainakin olla fiiliksessa mukana vaikkei nyt näkisikään kuin kärpäsen kokoisen Madonnan jossakin siellä kaukana heilumassa.

Olen siis todellakin menossa Madonnan konserttiin! Jippiiaijjee.

No sitten toinen ilonaihe on se, kun pääsen näkemään eräät hauskat äijät eli Lapinlahden Linnut livenä niin ikään. Niitä herroja on kiva mennä katsomaan. Pelkäänpä pahoin, että ukot naurattavat multa vatsan kipeäksi. Ja sekoittavat pääni jos tuohon on uskomista:

"-Väliajalla on tarjolla sahtia, lupaavat yhtyeen jäsenet. -Show´mme on todellakin uutta Suomessa ja jäljitelmiä on syytä varoa, he kuvaavat koko perheelle sopivaa esitystään."

Jepulis.

Lapinlahden Linnut on esiintynyt 26 elinvuotensa aikana monessa eri kokoonpanossa. Nyt yhtye kiertää kahdeksan jäsenensä voimin joukkueella: Mikko Kivinen, Markku Toikka, Tapio Liinoja, Timo Eränkö, Matti Jaaranen, Hannu Lemola, Puka Oinonen ja Jussi Liski.

Ps. En ole ihan varma, olenko pikkuisen kipeähkö tällä hetkellä. Olo on jotenkin tuhruinen, paksuhko ja pöhökäs. Tiedätttehän tunteen. Ei ole oikein hyvä olo, mutta ei tarpeeksi huonokaan jäämään kotiin lepäämään. Tämmöiset olotilat ovat ärsyttäviä.

Kerta kaikkiaan.

pss. Olen aina miettinyt, että mitähän ne konnarit aina oikein puuhaavat siellä oven takana.

psss. Yhtenä aamuna Radio Rokissa luettiin Heikelä-Linnanahde Korporaatiosta annettuja palautteita. Yksi meni jotenkin näin: "Lapualla ei Korporaatiota kuuntele kukaan. Olette ihan paskoja." Sika-Harri niitä luki ja minä tirskahtelin autossani...olen ihan koukussa Korporaatioon!

Pakkohan tästä on kirjoittaa. Ystävänpäiväni nimittäin huipentui James Bluntin konserttiin Hartwall Areenalla. Balladi-mestari hurmasi täysillä meikäläisen; musisoinnillaan, äänellään, olemuksellaan ja kauniilla englannin ääntämyksellään. Suorastaan vastustamaton pakkaus tämä herra Bluntti. 

Tässä pieni (ja melko huonolaatuinen) näytepala mahtavasta tunnelmasta, joka konsertissa oli. Jengi lauloi täysillä mukana ja hurrasi ja vihelsi. Luulen, että James saattoi hiukan yllättyä suomalaisten hurmoksesta. Mies osasi ottaa yleisönsä kiehtovalla tavalla; soittaessaan pianoa hän mm. katsoi joka puolelle ja huomioi meidät kuuntelijat. Tuntui, kuin hän olisi soittanut juuri Minulle. Ah se oli niin upeaa. Jossakin vaiheessa Bluntti jopa riehaantui ja juoksenteli pitkin lavaa. Sieltä täältä kuului naisten villejä "I love you James! -huutoja."  

Tuntuu jotenkin uskomattomalta, miten niinkin keveän näköisestä miehestä lähtee noin uskomattoman mahtava Ääni. James lauloi balladeitaan niin monella äänenvoimakkuudella että ihan huimasi. Monet Bluntin biisit ovat hiljaisia, rauhallisia. Niitä hän lauloi  kirkkaalla kauniilla äänellään hellästi, mutta osa biiseistä on myöskin monitasoisempia, kasvaen pikku hiljaa iloiseksi jylinäksi. Ja Bluntin ääni riitti tavattoman hyvin kaikissa.

Mulla oli loistava paikka permannolla 9. rivin päässä, käytävän reunalla. Kun Bluntti juoksi Areenan keskellä olevalle toiselle lavalle, ojensin käteni koskettaakseni Bluntin kättä. No osuin kyllä mieheen, mutta en käteen. Bluntti näet nosti kädet ylös ja mun käsi osuikin kainaloon. Tunsin hikisen Bluntin kainalon silkkipaidan läpi. Ah mikä tuntoaistimuksen napakymppi. Tämähän on hitto vie eka kerta kun olen saanut konkreettisen eroottisävytteisen kosketuksen oikeaan Staraan. (hehe)

James Blunt oli todellakin positiivinen yllätys. Tähän saakka olin vain "tykännyt" joistakin hänen biiseistään, mutta nyt olen ihan intopii Bluntti-fani. Siinä jätkässä oli hyvää energiaa! Jeah.

Vielä pieni pätkä Bluntin fiilistelystä Areenalla. (Hitto kun ei saa videoita täällä Vuodatuksessa näkyviin).

Bluntista on tehty pari hauskaa parodiaakin tästä You´re Beautiful-biisistä, joka taitaaa olla kaikkein tunnetuin Bluntti-balladi. Näytetään nyt nekin. Ne ovat kyllä kieltämättä hauskoja :D

Parodia1
Parodia2

Olen onnekas, koska mulla on monta hyvää Ystävää ja pari oikein erikoisYstävää. Sen voin sanoa täydellä sydämellä. Minulla on myös onnea, koska olen saanut pidettyä monet Ystävyydet läpi vuosien. Ystävyys on kestänyt, vaikka välillä on ollut taukoja ja yhteys on katkennut. Silti tiedän, että Ystäväni ovat tallella. Olen tosiaan onnekas.

Mutta joskus ystävyydet menevät rikki. Sellaistakin tapahtuu. Joskus se on kuitenkin helpotuskin. Miehiä ihailen erikoisesti siinä, että he sanovat useimmiten suoraan kaverille jos joku asia tökkii tai kaveri on käyttäytynyt tökerösti. Suoraan sanottu "Haista paska" voi olla joskus armeliaampaa kuin kuiskuttelu selän takana tai yhteydenpidon katkaiseminen yhtä-äkkiä. Naiset puhuvat enemmän pahaa selän takana, jopa kavereistaan. Mutta se on kai ominaista naisille. Ilkeät juorut voivat pahimmillaan aiheuttaa isoja ongelmia, sillä monesti juoru muuntautuu matkalla ja muuttuu jopa valheeksi.

Minulla on ollut sellaisia kavereita, jotka ovat käyttäneet kiltteyttäni hyväkseen. Ovat saaneet ohjailla mieltäni ja minä olen mennyt lauhkeana kuin lammas teuraaksi. Hyvää hyvyyttäni. Nuorempana olinkin epävarmempi ja tarvitsin vahvoja kavereita. Kunnes jossakin vaiheessa kasvoin "aikuiseksi" ja itsenäistyin.  Noista kaveruuksista on muutama jäljellä, osa hävisi. Ja olen siitä iloinen, että hävisi. Ei semmoinen yksipuolinen ystävyys ole mitään. Kohtelias silti olen heillekin jos tulevat vastaan, mutta ystäviksi ei heitä voine kutsua, tai edes kavereiksi. Tutuiksi korkeintaan. Toisaalta saan syyttää itseäni omasta lammasmaisuudestani ja sinisilmäisyydestäni. Mitäs olin niin hiton lälly.

Ohho. Tulipas vuodatus. Tarkoitus oli toivottaa kaikille blogiystäville

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Olette ihania. Olen nykyään laiska kirjoittamaan. Monet teistä ovat minulle käyneet niin tutuiksi, että voisin kutsua teitä Ystävikseni. Vaikka en ole yhtäkään teistä nähnyt...tai mistä minä tiedän vaikka olisinkin :)

Tänään menen kuuntalemaan Donnan kanssa James Bluntia Areenalle. Sen kunniaksi soitan teille kaikille kauniin biisin: 

Menkää ystävienne luokse ja sanokaa heille, että ovat tärkeitä. Tänään minäkin kuulin, että olen tärkeä. Ja se tuntui hiton hyvältä.

Täällä kerrotaan lisää ystävänpäivästä.

Tänä aamuna, perjantaina 13. päivänä, työpäivä alkoi kerrankin nautinnollisesti. Meille tarjottiin Työkaveri-päivän kunniaksi aamiasibrunssi. Tarjolla oli puuroa, leipää, juustoa, makkaraa, vuohenjuustoa, salaatinlehtiä, kurkkua, mehua, kahvia ja pullaa. Seisovasta pöydästä haimme aamiaista mahamme täyteen. Taustalla soitteli oma bändimme, joka kiilasi muuten viime vuonna Firmarokissa kolmannelle sijalle.

Meille jaettiin myös pieniä vaaleanpunaisia lappusia, joissa oli runoja ystävyydestä. Minä sain tällaisen runon...tai oikeastaan sain sen vaihtarina kollegalta, sillä ihastuin sen lyriikkaan:

Jos suru on maali musta,
sä ystäväin oot tärpätti
- sä maalin ohennat.
Sai sielu lohdutusta,
kun huolet puhui pärpätti
- sä mielen kohennat.

Erikoispäivän kunniaksi oli ruokasali koristeltu kauniiksi vaaleanpunaisine pöytäliinoineen, muhkeine tulppaanikimppuineen ja hempeine ilmapalloineen, jotka oli kiinnitetty lattialla oleviin pikkuruisiin vaaleanpunaisiin paketteihin. Ruokailun päätteeksi saimme vielä kaiken kukkuraksi söpöt suklaasydämet.

Aamu oli kyllä epätavallisen täydellinen, sillä hyvin harvoin ehdin syödä yhtään mitään. Hörppään vain kahvia ja painun kiireellä töihin. Olen niin armottoman huono heräämään, että aina tulee tulipalokiire ja kunnon aamiainen jää väliin. Nyt söin sitten kolme leipää kaikkine herkkuineen ja join pari kupillista kahvia. Aah, että oli hyvää ja mikä parasta, sain nauttia aamiaisen hyvässä pöytäseurassa. Ystävien ympäröimänä.

Aamulla niin ikään, junassa lukiessani Metro-lehteä, löysin ilokseni Live-liitteen kannesta tutun karvaisen naaman: Kotiteollisuuden Jouni Hynysen. Hynynen on hellyttävä hevari. Aito suomalainen köriläs. Mörisevä nallekarhu. Semmoinen perushevirokkikukko, joka saa hyvälle tuulelle hymyllään ja olemuksellaan.

Laitetaan tähän loppuun Kotiteollisuuden mörisemä

En löydä tuubista enkä mistään Miljoonasateen versiota, mutta Vesku Loiri tulkitsee taidokkaasti tämän pakahduttavan biisin, Olkinainen. Kuunnelkaa sanoja. Ja pakahtukaa.

Miten te ymmärrätte tämän tarinan? Minusta siinä on uskomattoman surullinen ja tukala tunnelma. Mies on syvästi rakastunut ja kaipaa naistaan - joka ei tullutkaan. Mutta mitä mies suunnittelee? Mihin kuokkaa tarvitaan? Symboliikka menee joskus yli hilseen.

Mutta pirun kaunista tämä on.

Lyriikka:

On yö ja hyvin myöhä
kun tätä kirjoitan
Mutta minua ajaa pelko
ja mun on pakko kirjoittaa
Kuin pitkät harmaat hiukset
sade heilahtaa
pimeydestä ruutuikkunaan

Minä rakensin oljesta naisen
kun sinä et tullutkaan
Sua kaipasin niin paljon
enkä jaksanut odottaa

Minä sidoin lyhteitä yhteen
etsin vaatteesi parhaimmat
Tein köydenpätkistä peruukin
ja rinnat lantuista

Ja illan tullen viereen
naisen nukahdin
Kunnes äsken
nauruun heräsin

Ja nyt olkinainen tanssii
navetan katolla
Sylissä vaatteen riekaleita
ja pää kainalossa
Olkinainen, olkinainen
nauraa ja huhuilee
ja paidan helman alta pilkottaa
musta kieli viikatteen

Minä en ole synkkämielinen mies
mutta minua pelottaa
kun männynneulaset kirkuu
ja maisema huohottaa
Kun jalanjälkiin kasvaa koiran hampaita
voi luoja, miten se minua pelottaa

Minä kirjoitan tämän kirjeen
jos viimeinkin tulisit
Että saisit tietää kaiken
jos et minua löytäisi

Nyt lähden etsimään kuokkaa
haen bensaa kanisteriin
Joko minä tai olkinainen
olen ymmärtänyt niin

Kuin pitkät harmaat hiukset
sade heilahtaa
pimeydestä ruutuikkunaan

Ja nyt olkinainen tanssii
navetan katolla
Sylissä vaatteen riekaleita
ja pää kainalossa
Olkinainen, olkinainen
nauraa ja huhuilee
ja paidan helman alta pilkottaa
musta kieli viikatteen

Ensin pieni tilannetiedoitus pennuista. Ne ovat kasvaneet ihan hirveästi ja kävelevät jo jaloillaan, vaikkakin viehättävästi horjuen. Kaatua muksahtelevat pepulleen vähän väliä. Ne ovat myös keksineet että sisarusten kanssa on kiva leikkiä. Kisailu on vielä hyvin hillittyä ja oikeastaan vasta esimakua hurjista huskyturnajaisista. Pentulaatikossa on jo kova säpinä, kun ne aloittavat leikkimisen kunnolla. Kohta pennut oppivat myös lihan makuun. Hupsista vaan miten nopeasti nuo pennut kehittyvät. 

Olin eilen legendaarisen KISS:n konsertissa ja ihan suu auki ihmeissäni siitä lavashowsta ja heviäijien meiningistä. Kitarat ulvoivat ja rummut pärisivät. Paulin ääni kirkui heviä putkessa. Korkealta ja kovaa. Ja tietenkin kulisseissa paukkui ja räiskyi näyttävästi. Olin aivan lavan tuntumassa hyvässä paikassa ja näin nuo naamiostarat ihan läheltä. Genen kieli melkein lipaisi päälakea ha-ha. Joo, kyllä oli hieno kaksituntinen ja upean nostalginen hetki.

Tänään pyörähdin Finlandiatalossa kuten viime viikollakin. Siellä soitteli Helsingin kaupunginorkesteri. Komeasti soittikin Mozartia, Beethoovenia ja viime viikolla Brahmsia ja Tsaikovskia. Oli muitakin, mutta nämä herrat nyt ainakin kaikki tietävät. Nautinnollista ja miltei terapeuttista musaa. Välillä suljin silmäni ja kuuntelin autuaana sulosointuja.

Olen kuunnellut siis musaa laidasta laitaan.

Tässä palkinto Varapygmille tiedosta mistä Angela on haaveillut. Toivottavasti pidät tästä (minä pidän). Ole hyvä:

Crossroads Blues (Robert Johnson)

I went to the crossroads, fell down on my knees
I went to the crossroads, fell down on my knees
Asked the Lord above, have mercy now, save poor Bob if you please
Standin' at the crossroads, tried to flag a ride
Whee-hee, I tried to flag a ride
Didn't nobody seem to know me, everybody pass me by
Standin' at the crossroads, risin' sun goin' down
Standin' at the crossroads baby, the risin' sun goin' down
I believe to my soul now, po' Bob is sinkin' down
You can run, you can run, tell my friend Willie Brown
You can run, you can run, tell my friend Willie Brown
That I got the crossroad blues this mornin', Lord, baby I'm sinkin' down
I went to the crossroad, mama, I looked east and west
I went to the crossroad, babe, I looked east and west
Lord, I didn't have no sweet woman, ooh well, babe, in my distress

Tämä on Iinekselle palkinnoksi pinkeistä raidoista. Takerruin sanaan  a r m o ja löysin tällaisen mukavan pirteän armo-biisin, joka sopii mielestäni sulle Iines. Ole hyvä :)

Pirtsakka tyttö tämä Duffy. Täällä on hänen omat sivunsa. Huom. Tuo Mercy-biisi kuulostaa paremmalta sieltä kuultuna.

Pidän tästä laulajattaresta.

Nyt on pakko laittaa tämä biisi viikon biisiksi, koska tuo ääni on lumonnut minut. Tämä biisi on jäänyt mun sydämeen. Ja tuo ääni ei jätä enää rauhaan.

On toinenkin biisi, jossa on tämä huumaava ääni:

Menen ostamaan tätä ääntä!

Tässä on Keith Moon äänessä:

"Bell Boy" is a song recorded by The Who for the 1973 album Quadrophenia and 1979 movie of the same name. It was never released as a single. Besides the main lead vocal by Roger Daltrey, this song features vocals by Keith Moon (most of whose relatively few vocals for the band dated from the '60s). Moon mostly talks (or sings) his lines in a cartoonish voice with an exaggerated Cockney accent; however the bridge and the last line are sung in his natural voice. (lainaus You Tuben selosteesta)

Nyt kun elämä alkaa taas voittaa ja ajatukset kulkea, on kiitollinen olo. Tunnen itseni taas kokonaiseksi. Lähes. Tulkoon.

Eilen lepuutin pipiä päätäni Simonin näppäilemillä pehmeillä sulosoinnuilla:  

Tänään olen kuunnellut mm. The Who:ta ja nimen omaan seuraavaa kappaletta. Biisi, joka aina vaivuttaa minut nirvanaan:

Samalla kun katselette Keith "rumputaituri" Moonia (joka oli Pete Townshendille ainoa oikea rumpali) ja kuuntelette Roger "samettiääni" Daltreya (hän joka on sanonut The Who:sta: "Neljä kamalaa kaverusta pitämässä hirveintä kuviteltavissa olevaa meteliä."), kerron teille mitä luin lehdestä. Tämän päivän satasesta.

Jenkeissä (siellä kaikkien varoitusten äiti-maassa), on kisailtu pöljimmästä varoitustekstistä. Paras eli kaikkein pöljin varoitus kuuluu näin: "Vaara: Vältä kuolemaa!". Tämä varoitustarra oli bongattu pienen traktorin kyljestä jossakin päin jenkkejä.

Toiselle sijalle ponnahti varoitus T-paidassa: "Älä silitä, kun paita on päälläsi". Ja kolmannelle sijalle ylsi kokoontaitettavien lastenvaunujen varoitus: Älä taita vaunuja, kun lapsi on kyydissä".

Yleisövihjeille perustuvan kilpailun järjestää vuosittain amerikkalainen Michigan Lawsuit Abuse Watch -järjestö. Se haluaa kilpailullaan kiinnittää huomiota oikeusjuttujen pelkoon, jonka seurauksena tyhmiä varoituksia liimaillaan amerikkalaisiin tuotteisiin. (lainaus täältä)

dippadappaduu

Pää vielä vähän pyörällä Hectorista yritän raapustaa jotain tunnelmia tännekin. Eilinen Näkemiin - Kuulemiin -konsertti ei ollut pettymys. Hector veti ammattitaidolla monipuolisen ohjelmiston huippuorkesterin säestämänä. Tunnelma oli miltei harras.

Ohjelma oli monipuolisuudessaan yllättäväkin. Kuulimme vanhoja ja uusia biisejä, mutta myös ennalta kuulemattomia sävelmiä. Koskettavin kappale oli ehkä Anki Lindqvistin muistolle omistettu vanha kipale, jota en muista koskaan kuulleeni. (en nyt muista edes nimeä...Hectorin ensimmäiseltä albumilta kuulemma). Hector muotoili 70-luvun sanoituksiaan mystisiksi, niin mystisiksi, ettei niistä ota selvää Hectorkaan. Ja vetäisi sitten näytteenä Herra Mirandoksen. 70-luvulla melkein kaikki biisit piti myös politikoida, Ankkalinnakin (Sarjakuvarock). Lumi teki enkelin eteiseen, Mandoliinimies ja Hannikaisen baari laulettiin yhdessä ja oli siellä Makekin kuulemma paikalla. Olen hautausmaa, Palkkasoturi ja Yhtenä yönä, kuuntelin kyyneleet silmissä.

No väliajalla tietenkin muisteltiin kuinka oltiin Tavalla kuuntelemassa Hectoria joskus vuonna yksjakaks! Muistimme sen hienon tunnelman selkeästi. Ystäväni Lilli (nimi muutettu) kertoi miten H astui hänen elämäänsä; Lapsena hänellä oli tapana katsoa kaikki Syksyn sävelet äitinsä kanssa. Yhdessä arvostellen. Musiikkimaku oli identtinen, tykättiin Jukka Kuoppamäestä ym. konkareista. Mutta sitten tapahtui jotakin. Vuonna 1974 Hector astui lavalle ja esitti kappaleen Lapsuuden loppu. Lilli pomppasi pystyyn: "Täähän on hyvä". Ja äiti kauhistui. "Tuoko. Sehän on mörkö!" Lokakuun alun Syksyn sävel 74 -kilpailuun valmistui kappale 'Lapsuuden loppu'. Sen teksti perustui tuon aikaisiin science fiction -tarinoihin, mm. Arthur C. Clarken samannimiseen kirjaan. Esityksen teki dramaattiseksi Hectorin esiintymiskostyymi viittoineen ja Alice Cooper -meikkeineen. Yleisön hilse pöllähti ja kisat pyrkivät menemään naamiaisiksi, kun sattumalta samaan aikaan Jussi Raittinen munitti mammaansa munkin kaavussaan. Kappaleen sijoitus kisassa oli 6. (Lainaus täältä ). Sinä päivänä Lillin elämä muuttui. Lapsuuden loppu.

Puhuttiin myös Bowiesta ja Glitteristä ja Sladesta ja Alice Cooperista ja Susi Quatrosta...tietenkin esille nousi myös S:n kadehdittavan ihmeellinen suudelma. blah 

Nostalginen, hieno, täydellinen konsertti-ilta. Hectorin tyyli esiintyä on ollut aina nautittavaa; nöyrää, vaatimatonta mutta ehdottoman kuulia. Yleisö huuteli biisitoiveita pitkin iltaa kunnes Hector vastasi rauhallisella äänellä: "Mehän vedetään tämä ennalta sovittu setti kuitenkin. En mä ole mikään jukeboksi...vaikka siltä näytänkin." Ja yleisö mylvi. Kuului myös nuorempien kuulijoiden huutoja: "Heikki! Heikki! Heikki!" johon Heikki ystävällisesti mörähti: "Täällä ollaan".

Maljan sulle jossain juon.
Jotain jännää sulle tuon.
Minä vuori-ilmaa pulloon laittaa voin tietenkin,
taikka vettä Atlantin...
Ne sulle tuon kun saavun takaisin
ne sulle tuon kun saavun takaisin

Mandoliinimies

Tänään mä menen Hectorin "Näkemiin - Kuulemiin" -jäähyväiskeikalle. Varmaankin tulee tirautettua muutama kyynel ellei sitten ihan montakin. Semmoinen mä olen. Kaiken kaikkiaan Hector on yksi niistä rakkaimmista suomalaisista artisteista. Toinen on Kirka, tai oli. No onhan musiikki aina olemassa onneksi. 

Nämä kaksi muusikkoa ovat merkinneet minun elämässäni melkoisen paljon. Todella paljon.

Missä piileskelet Jumala?
Ootko sisälläni vai ulkopuolella?
Vai kaiken takana?

Jep. Nyt on nähty Ganes ja tykätty kovasti.

Nostalgisesta ja rokkaavasta Ganes-leffasta tuli hyvälle fiilikselle. Hymyssä suin poistuimme Donnan kanssa leffateatterista ja muisteltiin "niitä aikoja". Milonoffin Remu-talk oli uskottavaa ja kuulosti aidolta höpinää töttöröön -Remulta, aivan kuin Remu itse olisi siinä nenän edessä selittänyt. Eikä mua häirinnyt yhtään Remu-näkökulma, josta olen kuullut rutinoita. Kaikki kunnia rokkiäijälle. Mutta kunnia myös Cisselle ja Albertille. Kolme kovaa. Ja eipäs unohdeta Ile Kalliota.

Erityisesti mä pidin kuteista, ajankuvauksesta ja siitä höpinästä. Vuorosanoista sai selvää ja tarina pysyi hyvin kasassa. Jalka alkoi heti vipattaa, kun "Get on" jyrähti soimaan ja äijät rokkas. Vieressä istui nuorempaa sukupolveä, jotka olivat aika pihalla varmaan, mutta naurua nousi salissa Remun parhaille lohkaisuille. Katsomossa oli tosiaan sekalainen valikoima eri-ikäisiä ja -tyylisiä ihmisä.

Assalla pysähdyttiin R-kiskalle ja hokattiin lehtihyllyssä Hurriganes-pokkari. Naureskelin siinä kiskan myyjälle, että pitäähän pokkari saada kun olen just leffankin käynyt katsomassa. Takana seisova mies, älähti, että yleensä se menee toisinpäin. Käännähdin ja huomasin, että äijä on sitä Remun ikäpolvea ja ilmiselvä Stadin kundi. Kysäisin onko kirja hyvä. "Ei ole, mä tiedän liikaa siit jutust", vastasi miekkonen ja kysyi vuorostaan leffasta. Kehuin leffaa ja mies sanoi menevänsä katsomaan sen, joka tapauksessa. Ostin kuitenkin kirjan, mutta jäin miettimään miekkosta ja Ganesia.  

Kotiin tultuani piti heti kaivaa tuubi esiin ja nostalgioida Ganesin tahdissa. Löytyihän sieltä helmiä ja jalka alkoi taas vipattaa. Löysin myös mielenkiintoista rupattelua Hurriganesista.

En osaa valita. Tässä muutama makupala Ganesin kundeista ja musasta. Kiinnittäkää huomiota kuteisiin ja kenkiin. Hurriganesithan näyttivät rokkitähdiltä! Jätkät näkivätkin vaivaa näyttääkseen cooleilta; tiukat kuluneet farkut, vanhat jenkkiläiset keilapaidat,Cissen tiikerirotsi, Alpun tummennetut lasit jne. Niissä ei säästelty. Eikä autoissa. Cisse ajeli mm. Cadillac Series 62 Sedanilla vm -54. "Koppavan näköinen laite" tokaisi Remu, kun olivat käyneet Cissen kanssa auto-ostoksilla. Cissen mielestä Caddy oli Rock´n Rollia.

Mun suosikkini Hurriganesissa oli Cisse Häkkinen. "My Only One" oli Cissen lempibiisi, josta tuli yksi suosituimmista Ganes-biiseistä "Get Onin" rinnalla. Se pysytteli Yleisradion nuorten sävellahjan kärkipaikoilla kuukausia:

Roadrunner/ Oowee-oohla  (1975):

Legendaarinen "Get on" Tavalla. (huomatkaa, että 70-luvulla yleisö ei heilutellut käsiä ylhäällä niin kuin nykyään!):

Remu selittää:

Cisse selittää:

Talkin about Albert and Ganes:

Edit seuraavana aamuna: Lisään muutan linkin ja Ile Kallion. Yöllä en jaksanut enempää kirjoitella. Eihän Ileä saa unohtaa! Cisse on tehnyt aikoinaan biisin nimeltä Angela (single Angela/Go Home Sweet). Se olisi kiva kuulla!

Tässä nuori Ile revittelee:

Ja taas tuli asiaa levykauppaan - ihan kaksinverroin.

Pomo

Bruce "Pomo" Springsteen on palannut ja tehnyt uuden albumin, "Magic", joka kiinostaa kybällä. Brucen come back oman upean The E Street Bandinsä kanssa ilahduttaa. Toivon, että Bruce tulee Suomeen pian. Viimeksi kun olin konsertissa v. 2003, ei tarvinnut pettyä. Äijä vetää kyllä ihan täysillä alusta loppuun. Brucesta olen pitänyt niin kauan, kuin olen ensi kerran häntä kuullut ja nähnyt. Ja siitä on kauan hahhahaa.

"Olen nähnyt rokin tulevaisuuden ja sen nimi on Bruce Springsteen". Jon Landau v. 1974

Rohkea Lady

Toinen viehätys on Annie Lennoxin uutukainen. Levyllinen balladeja Annien ihanalla, soinnukkaalla alttoäänellä. Mahtavaa.

Aika mielenkiintoista, sillä mä kuuntelen radiosta tällä hetkellä oikeastaan kahta kanavaa: Brucea tai Annieta. Ihan mielentilasta riippuen. Nyt olen ollut Bruce-tuulella vähän aikaa. Tarvitsen näköjään potku(n)ja p*****seen. Niin kuin äitini bruukaa sanoa, jos ei näy minkäänlaista toimintaa! Karheeta Jone Nikulaa ja esim. Jussia on kiva kuunnella.

Pysytään kanavalla!

Tässä muutama biisi, joita olen kuunnellut aikoinaan hyvinkin paljon ja jotka tuovat valtavasti muistoja mieleen. Eivät ole missään erityisessä järjestyksessä.

Lisa Standsfield

Annie Lennox

Kate Bush

Sade

Diana Ross

Barbra Streisand


Whitney Houston

Minjalla ja monella muullakin on tällainen hauska kaksintaistelu blogissaan. Kaksi videota, joista pitäisi valita se parempi. Minäpä laitan seitkytlukua parhaimmillaan - tai pahimmillaan, miten vain. Toinen näistä oli oma teinivosien suosikki, toista diggasi koko muu Suomi ja maailmankaikkeus. Kumman sinä valitset?

Ja toinen on pakko valita! haahaahaakiähkiähkiähmuahhähhähhää

Nopea ruokatuntipostaus. Tiinan blogista sain vihdoin ohjeita, miten saan tämän Tuubin tälleen näkyviin. Eli Kun Tuubissa avaa videon, on sen vieressä sellainen Embed-koodi, joka pitää vain kopioida koodinäkymään (Vuodatuksessa). Joo ja pitää lisätä kirjaimia eli tällaista kirjoitusta esimerkiksi, pelkkä koodi ei riitä.

Nonnih, tässä saatte taas kuunnella George Michaelia sitten tälleen hienosti.

Tuli muuten mieleen tämmöinen kummastuttava (vai olisiko tämä jopa huolestuttava) asia, joka ei liity mitenkään musiikkiin. Oletteko koskaan kokeilleet luetella kertaheitolla seitsemän kääpiön nimet pötkössä? Mä muista AINA vain kuusi kääpiötä...seitsemäs nimi häviää aina päästä! Pitää oikein pinnistellä, että se seitsemäs nimi putkahtaa mieleen. Är-syt-tä-vää!

Ja lisää Maikkelia:
   

George Michael - Older Lyrics

I should have known
It seemed too easy
You were there
And i was breathing blue

Strange
Don't you think i'm looking older?
But something good has happened to me
Change is a stranger
You have yet to know

Well you're out of time
I'm letting go
You'll be fine
Well that much i know
You're out of time
I'm letting go
I'm not the man you want

I should have known
It seemed so easy
You were there
I thought i needed you

Strange
Don't you think i'm looking older?
But something good has happened to me
Change is a stranger
Who never seems to show

Well you're out of time
I'm letting go
You'll be fine
(or maybe you won't)
You're out of time
I'm letting go

I'm not the man that you want

I never should have looked back in your direction
I know that
Just the same old fights again, baby
These are wasted days without affection
I'm not that foolish anymore

Sunnuntaina koin kolme hienoa ja erilaista elämystä - telkkarin välityksellä. Nämä kaikki olivat musiikillisia hyvänolon tunteita, jotka liikauttivat sielua ja saivat mielen herkäksi.

1. Elämys:

TV ykkösellä argentiinalainen tähtitenori José Cura konsertoi Lontoon Barbicanissa. J.C kajautteli aarioita Verdin oopperoista: Sisilialainen vesper, Il Corsaro, Ernani, Kohtalon voima, Don Carlos ja Otello. Aaah että oli mann-nnaa sekä kuunnella että katsella häntä! Milloinkahan tämä komistus tulisi Suomeen?? Kertoaa heti!! Vai pitääkö lähteä ulkomaille Curan perään!

Tässä vähän toisenlaista Curaa: Just Show Me How To Love You Sarah Brightmanin kanssa.

Ja tässä Contigo Aprendi
 

2. Elämys:

Vähän myöhemmin illalla ihailin TV kakkosella Jipun uskomattoman kaunista laulantaa Tavastian keikaltaan. Olen ihan myyty tähän tyttöön. Hänellä on todella kaunis ja sielukas ääni ja se eläytyminen on ainutkertaisen aitoa ja syvää. Olen ihan Jippu-fani!! Milloin seuraava keikka hei??

Enkelten kaupunki: (kuuntele ja laula mukana)

Mun sydän on tehty
Vanhasta aaltopahvista
Se meinaa aina kaatua kun sä kosketat
Mä yritän rakastaa kuin olisin jumala
Mutta olen niin heikko
Ja välillä vinossa

kertosäe:
Tänään on sinun päiväsi täällä loistaa
Enkelten kaupunki
Tänään on sinun päiväsi täällä loistaa
Enkelten kaupunki
Jäätelökioskin takana olen piilossa sua

Mun talossa asuu aina yksinäinen
Prinsessa
Se etsii jostain kotia ja kultaista taivasta
Tää kuulostaa hölmöltä
Mutta sanon sen kuitenkin
Mä uskon että satuja on olemassa oikeesti

kertosäe
Tänään on sinun päiväsi täällä loistaa
Enkelten kaupunki

Tänään on sinun päiväsi täällä loistaa
Mun sydäntä kosketit

Tänään on sinun päiväsi täällä loistaa
Enkelten kaupunki
Takana kioskin vahingossa mä suutelin sua

3. Elämys:

Heti Jipun perään tuli dokumentti Elviksestä. Olen nähnyt sen jo kahdesti, mutta milloinkaan en kyllästy katsomaan rokin kuningasta and I Got A Feeling In My Body! Uuhaa, Elllllvis! 

Ja pätkä yhdestä makeimmista Elvis-esiintymisistä, jossa hän jutustelee ja laulelee: Live '68 Elvis Presley Comeback Special Unedited (5 of 12) (näitähän on tuubi tulvillaan).

Ja vielä yksi makee: Trouble

Mä vaan niin tykkään Elviksestä...ja Frankiesta :D

Lue mielenkiintoinen väite Elviksestä

Kiitos YLE:lle näistä elämyksistä!

Herra Überkuul:n sivuilta blokkasin tämmöisen kivan musa-kyselyn. No sehän on Skrubun Viikkovitonen, jonka aiheena: kuuluuks musaa?

1. Mitä musiikkia kuuntelet juuri nyt, tai jos ei nyt soi musa, mitä kuuntelit viimeksi?
   Frank Sinatraa (tietenkin) ja se soikin kauniisti nyt, kun feelinki ei ihan paras...I´ve got yyouuuu under my skinnnn...duupaduu...padapaaaa...
2. Mitä musiikkia ostit viimeksi?
   Viimeksi ostin Little Feat:n Dixie Chicken ja sitä ennen Clashin London Calling ja sitä ennen Frank Sinatran The best of  Frank (jota nyt siis kuuntelen).
3. Mistä musiikista nautit viimeksi livenä?
   Viimeksi taisin olla Juaneksen konsertissa, mutta sitä ennen kävin kuuntelemassa mm. Maritzaa, joka meni suoraan sieluun. Bruce Springsteen ja Paul McCartney ovat myös jääneet mieleeni viimeisimmistä konserteista päällimmäisinä elämyksinä.  Ja pitäähän mun mainita Robbie Williamskin, kun kerran alkuun päästiin.
4. Mistä musiikista et pidä?
   Olen kyllästynyt suomalaisiin tangoihin tai oikeastaan niihin Tangomarkkinoihin. Ei niissä sinänsä vikaa, mutta jotenkin kurkkua kuristaa välillä ne esitykset...
5. Paljastaako musiikki elämäntyylisi?
   Tietenkin. Se paljastaa kaiken :)