Tällä kuvalla osallistun Valokuvatorstain 61. haasteeseen:

"On olemassa kursiivinen melankolia"
Eino Santasen runosta "Sisiliskoja kuin runonjalkoja", Kuuntele, romantiikkaa (Tammi 2002)

943805.jpg

Edit klo 23.00: Tämä kuva ei taida aueta muille kuin mulle itselleni... ja Arille. Eli mulle melankolia ON valoa - siitä saan voimaa. Se kuuluu mun elämääni ja pidän siitä. Tuo varjohan se kuvastaa minun melankoliaani, joka seuraa mukana jatkuvasti. Kiinni minussa. Elämässä. Siksi kai pidän syksystäkin.