Aitona kahvikissana aloitan päiväni aina kahvilla. Kahvini olen juonut aina maidon ja sokerin kera, muuten se ei ole kahvia. Juon päivittäin n. 2-4 kupillista kahvia, ihan vain siksi koska pidän kahvin mausta. Ah niitä tapoja.

Aamukahvi on must. Ilman sitä aamutorkun päivä ei lähde käyntiin, ainakaan oikealla tavalla. Tapanani on istuksia aamuisin rauhassa hetki kahvikupposen ääressä, oli kiire tai ei. Useimmiten on kiire. Ah sitä kultaista hetkeä.

Kun haluan herkutella, keitän expressoa tuoreista kahvipavuista expressokeittimellä. Lisään joukkoon kuumennetun, vispatun maidon. Päälle ripottelen kanelia jos sitä on kaapissa. Ah sitä pehmeyttä.

Savolaisia kahvihetkiä

Kahvia olen litkinyt jo ihan pienenä tyttönä. Makumuistissani on monta maukasta kahvihetkeä, mutta erikoisella lämmöllä muistelen äidin syntymäkodissa vietettyjä yhteisiä kahvihetkiä. Sieltä sain kahvikissa-lempinimenkin. Matkasimme junalla perheen kanssa maaseudulle Savoon kesälomia viettämään. Siihen aikaan maaseudulla asui samassa talossa vielä monta sukupolvea. Istuuduimme muutaman kerran päivässä koko sakki tuvan suuren pöydän ääreen kahville. Se oli aina jotenkin hieno hetki. Ah niitä lapsuuden kesiä.

Kahvi oli tietenkin aitoa pannukahvia. Se keitettiin puuliedellä pulleassa kahvipannussa. Seurasin silmä tarkkana kahvinkeittoa ja kun pienet suloiset kukka-aiheiset eri pariset kupit ja lautaset aseteltiin pöydälle. Joskus vaihdoin salaa itselleni tietyn suosikki kupin. Sitten vastaleivottu pulla tai jokin muu herkku nostettiin esille. Ah sitä tuoksua.

222699.jpg    Kahvikissan papuseikkailu

Toin Venetsiasta tuliaisiksi italialaisia kahvipapuja. Näiden papujen eteen oli tehtävä oikein urakka, mutta seikkailusta jäi mukava muisto. Laiva bussiasemalle oli pian lähdössä, mutta pavut oli saatava keinolla millä hyvänsä. Ilman papuja ei ollut kotiin menemistä, sillä Suomesta ei näitä ihmepapuja saisi. Putiikin osoite oli kirjoitettu lapulle, mutta ei ollut harmainta hajua missä se sijaisti. Kartan avulla viimein oikea suunta löytyi ja juoksujalkaa eteenpäin kaikkine matkatavaroine, joita naisella on aina enemmän kuin tarvitsee. Sinä päivänä oli hiillostavan kuuma. Ah sitä helletttä.

Matkan varrella hidasteena oli pari katutyö-barrikaadia, mutta ne eivät todellakaan estäneet kiihkeän kahvikissan hurjaa menoa. Siitä vain yli barrikaadien ihmettelevien työmiesten ohitse ja kas siellähän se papuputiikki jo näkyikin. Takaisin piti vielä juosta samaa esterataa ja ehtiä lautalle. Ehtiihän sitä jos oikein haluaa. Bussiasemalla ehti juoda jopa tuopillisen olutta. Ah niitä Italian muistoja.